Kevättä ja kaipuuta // Våren och längtan

 
 
 
Niin monet kerrat olen näinä iltoina katsellut ikkunasta, ja haikaillut takaisin Tornioon ja Haaparantaan. En ehkä vielä maaliskuun alussa sitä tajunnut, mutta oi että miten mie niitä kaupunkeja kaipaan. Merenrantaa pitkin menevää katua, skeittaavia nuoria Ikean pihalla ja lokkien kirkunaa. Sitä naapurin setää joka aina kyttäsi ikkunasta kun miulla ei palanut valo, ja sitä lähikaupan tätiä joka kyseli aina miun vointia ja huolehti.
 
 
Kaipaus on siitä jännä juttu, että mie en oikein ikinä ole ehkä suostunut kaipaamaan. Ihmisiä voi olla ikävä, mutta aina ne on siellä jossain - enemmänkin olen aivan liian läheisistä ihmisistä koettanut päästä kauemmaksi, vain huomatakseni että kyllä mie pärjään, ja että ikävöinti ei ole välttämättä paha juttu. Enemmänkin henkisen ikävöinnin puolesta mie koen tuntevani fyysistä ikävöintiä. Fyysisiä ajatuksia ja olemuksia, halauksia, hymyä, ilmeitä, ääntä. Seurustelin silloin vielä entisen poikaystäväni kanssa, ja eniten muistan ikävöineeni häntä istumaan sängyn reunalle ja pohtimaan kaikkia asioita. Kyseenalaistamaan kaikkea.
 
 
Kaipaus ja ikävöinti liitetään usein johonkin konkreettiseen - kaivata ja ikävöidä voi jotain asiaa minkä on tehnyt kerran. Miulla voi olla esimerkiksi ikävä keikkoja, pianonsoittoa, merenrannalla istumista tai jotain tiettyä tunnetta. Eritoten siksi koska olen ne kaikki kokenut kerran. Mie olen kokenut kyllä todella paljon juttuja, ja onneksi, toisaalta onneksi mie kaipaankin niitä äärimmäisen paljon aina sillointällöin. Ja vaikka esimerkiksi nyt kaipaan vain että se yksi pitäisi miuta käestä, ikävöin jo valmiiksi vaikken ole sitä tuntenutkaan ikinä.
 
 
Miun kaipauksen sammuttaa yleensä musiikki. Tietyt kaipaukset haihtuvat vain jonnekkin kauas aina hetkeksi palatakseen taas. Niin pieni asia, niin monta aspektia. Jos joku kysyisi, mitä mie tällä hetkellä kaipaan, olisi vastaus MINUA.
 
M-kirjaimella alkavaa ihmistä.
Innostumista valokuvaamiseen ja harrastamiseen taas.
Näyttöä siitä että rakkautta on.
Uskallusta sanoa ja puhua tunteensa konkreettiseen muotoon.
Aurinkoista mieltä ja aurinkoisia päiviä.
 
Huomisen sääennuste näyttää hyvältä, minun A-kirjain siis varmasti toteutunee. :)
 
// idag märkte jag (igen) hur mycket längtar jag till Haparanda och Torneå. Så många fina minner, så många, jävlafina människor. Jag också tänkte hur många aspekter orden "längtan" har. Du kan ha längtan till sånna saker som du har upplevt, men också sånna saker du ska/vill uppleva i framtiden. Jag har märkt att mina längtan är ganska ofta mot fysiska sakerna - le, kram, ansiktuttryck, röst.
 
Oftast musik hjälper, men några slags av längtarna bara går, och sen kommer tillbaka. Och några bara stannar bredvid ditt vanligt liv. Till sist skrivde jag vad jag längtar, och ordet var "MINUA", på svenska JAG.
 
Jag längtar
M- mannen som börjar med bokstavet M
I - Intresse till fotografering och andra sysselsättningar
visN - ingen av det att kärleken finns
U - uskallus (vågande) att säga och prata sina känslor ut till konkret form.
A - att solen skiner ute och till mitt sinne.
 
Imorgon ska det sola igen, hoppas att bokstaven A blir verklighet. :) //