Mitä nyt? // Vad nu?
Allmänt
Augusti 2013
Exeggutor.seMitä nyt? // Vad nu?
19:17:00 | 
Hiljaisuus on ollut uskomattoman pitkä. Ensimmäistä kertaa ymmärrän sen, että ehkä sittenkin "vain omaksi iloksi" kirjoitettu blogi ehti jossain määrin muodostua myös yhdeksi informaatiokanavaksi jota kirjoitti sitten vain ja ainoastaan lopulta muille. Vaikka toinkin esille usein syviä tunteita ja tuntemuksia, en ikinä päästänyt teitä sinne aivan syvimmälle puolelle. Ajattelin tietysti, että tässäkin miun on pidettävä se oma muurini ylhäällä, vaikka blogista pitikin tulla sellainen paikka jossa miun muurit olisivat näkymättömiä ja murrettavissa yhdellä puhalluksella.
Ensimmäiseksi miun on kai ennen tätä tulevaa kirjoitusta pyydettävä anteeksi. Anteeksi sitä että olen ollut huonosti tavoitettavissa, välinpitämätön, kaukainen tai muutoin vain vaikea ihminen. Suuttunut, kimmastunut, tuohtunut, mököttänyt, itkenyt, herkistynyt. Tiedän että en saa pyytää anteeksi tunteitani, ja niin en teekkään. Haluan vain pyytää anteeksi niitä monenmonia tunteita joita olen aiheuttanut muille. Mitä tunteita ne sitten ovat olleet? En tiedä. Ehkä huolta, ehkä ihmetystä, ehkä jopa suuttumusta. Sitä mie en vain tosiaankaan voi tietää.
Toiseksi totean, että heitteleville mielialoilleni ei ole vain sen suurempaa syytä. Tai mie en ainakaan minkäänmoisen itsetutkiskelun kautta ole päässyt yhtään mihinkään tulokseen siitä "mikä miuta vaivaa". Ehkä tämä on vain jotain yleismaailmallista surua, ahdistuneisuutta, jotain jota ei voi sanoiksi pukea? Kesällä mie harvoin jaksan olla melankolinen, eteeni täytyy tulla joku aivan ns. "oikea" surun aihe, jotta mie jaksan vaipua siihen melankoliaan mikä miulle on olennaista kaikkina muina vuodenaikoina.
Ehkä tämä kesä onkin vain sitten erilainen. Mie olen äärimmäisen erilaisessa elämäntilanteessa omalla kummalla tavallani, ja ehkä viime kesän huonot, huonohkot - sanoisinko vaivaavat muistot eivät jätä rauhaan. Ne antavat vain tilaa sille, että tämän kesän ylivoimaisuutta miettiessäni en saa siitä kuitenkaan niin loistavaa ja ylivoimaista kuin se on jo tähän asti ollut. Tähän pätee vähän sama sääntö kuin viime vuotiseenkin juhannukseen - yksi ylivoimaisen huono ja pelottava juhannus tulee pilaamaan seuraavatkin kunnes keksin jotain uutta ja mukavaa jonka varjolla odottaa ja juhlia juhannusta ikäänkuin uudessa valossa.
Mie tunnen välillä olevani aivan täysin mitätön ja nolla, ja tuntuu kuin en olisi kellekkään tai millekkään mitään. Tiedän aivan hyvin, että tämä ei pidä paikkaansa mutta jotenkin miulla on vain sellaisia ylitsepääsemättömiä asioita joiden takia mie ajaudun aina silloin tällöin ja toisinaan miettimään asiaa vain ja ainoastaan tältä kantilta.
--------------------------------------------------------
Tämä oli blogikirjoitusteni luonnoksissa, ja pakko myöntää että minulla ei ole tämän kirjoittamisesta mitään muuta muistikuvaa kuin vain se, että kirjoitin tämän omalla sängylläni itkua pidätellen jonakin hämyisenä iltana tämän kevään aikana. Onnekseni, ONNEKSENI saan sanoa, että nyt nuo tunteet ovat jääneet aivan kokonaan taka-alalle.
Kyllä miulla on mielestäni edelleen anteeksipyydettävää ihmiseltä jos toiselta, enkä mene sitäkään kieltämään ettenkö olisi ollut äärimmäisen hankala ihminen. Mutta niin.
Kun miusta nyt vaan tuntuu siltä, että kaikki vaikea on vain selätetty, kaikki vaikea on jäänyt taakse. Miulla on vihdoinkin kaikki palaset loksahtaneet kohdalleen - neljän p*skavuoden jälkeen mie oikeasti tunnen eläväni onnellista elämää. Sellaista, jonkalaista miun olisi pitänyt elää jo aikoja sitten. Siitä asti kun lähdin kotipaikkakunnaltani opiskelemaan.
Miulla on oma poikaystävä, kissa, asunto jossa miun ei tarvitse ikinä enää olla yksin ja mikä tärkeintä - onnellinen, rakastava sydän.
// Först skrev jag många dåliga saker om mitt vår - komde ihåg att ett negativ minne kan påverka till alla andra också. En dålig midsommar - du kan aldrig igen ha ett trevlig midsommar när negativa minnar är spökar som följer dig. Sen ber jag om ursäkt att jag har varit så svårt människa - blivit arg, gråt, gjort alla dåliga saker (sagt och gjort). Jag ska inte be om ursäkt hur jag känner, men att hur jag kan få alla andra känna - förlåt alla andra.
Efter jag hittade den jättenegativ text i utkastar, ångrade jag mig. Men det har hänt så mycket på kort tid, att jag kan ite ens förstå det. Allt svårt har lämnats bort bakom mig, och efter fyra skitfulla år är jag så lyckligt att jag kan inte tro det. Jag lever sånt liv, som jag har velat leva för hela mitt liv.
Nu har jag ett nyt pojkvän, en katt och bostad där jag behöver inte vara ensam. Och viktigaste är, att jag har ett lyckligt, älskande hjärta.//
Kevättä ja kaipuuta // Våren och längtan
Kaipaus on siitä jännä juttu, että mie en oikein ikinä ole ehkä suostunut kaipaamaan. Ihmisiä voi olla ikävä, mutta aina ne on siellä jossain - enemmänkin olen aivan liian läheisistä ihmisistä koettanut päästä kauemmaksi, vain huomatakseni että kyllä mie pärjään, ja että ikävöinti ei ole välttämättä paha juttu. Enemmänkin henkisen ikävöinnin puolesta mie koen tuntevani fyysistä ikävöintiä. Fyysisiä ajatuksia ja olemuksia, halauksia, hymyä, ilmeitä, ääntä. Seurustelin silloin vielä entisen poikaystäväni kanssa, ja eniten muistan ikävöineeni häntä istumaan sängyn reunalle ja pohtimaan kaikkia asioita. Kyseenalaistamaan kaikkea.
Kaipaus ja ikävöinti liitetään usein johonkin konkreettiseen - kaivata ja ikävöidä voi jotain asiaa minkä on tehnyt kerran. Miulla voi olla esimerkiksi ikävä keikkoja, pianonsoittoa, merenrannalla istumista tai jotain tiettyä tunnetta. Eritoten siksi koska olen ne kaikki kokenut kerran. Mie olen kokenut kyllä todella paljon juttuja, ja onneksi, toisaalta onneksi mie kaipaankin niitä äärimmäisen paljon aina sillointällöin. Ja vaikka esimerkiksi nyt kaipaan vain että se yksi pitäisi miuta käestä, ikävöin jo valmiiksi vaikken ole sitä tuntenutkaan ikinä.
Miun kaipauksen sammuttaa yleensä musiikki. Tietyt kaipaukset haihtuvat vain jonnekkin kauas aina hetkeksi palatakseen taas. Niin pieni asia, niin monta aspektia. Jos joku kysyisi, mitä mie tällä hetkellä kaipaan, olisi vastaus MINUA.
M-kirjaimella alkavaa ihmistä.
Innostumista valokuvaamiseen ja harrastamiseen taas.
Näyttöä siitä että rakkautta on.
Uskallusta sanoa ja puhua tunteensa konkreettiseen muotoon.
Aurinkoista mieltä ja aurinkoisia päiviä.
Huomisen sääennuste näyttää hyvältä, minun A-kirjain siis varmasti toteutunee. :)
// idag märkte jag (igen) hur mycket längtar jag till Haparanda och Torneå. Så många fina minner, så många, jävlafina människor. Jag också tänkte hur många aspekter orden "längtan" har. Du kan ha längtan till sånna saker som du har upplevt, men också sånna saker du ska/vill uppleva i framtiden. Jag har märkt att mina längtan är ganska ofta mot fysiska sakerna - le, kram, ansiktuttryck, röst.
Oftast musik hjälper, men några slags av längtarna bara går, och sen kommer tillbaka. Och några bara stannar bredvid ditt vanligt liv. Till sist skrivde jag vad jag längtar, och ordet var "MINUA", på svenska JAG.
Jag längtar
M- mannen som börjar med bokstavet M
I - Intresse till fotografering och andra sysselsättningar
visN - ingen av det att kärleken finns
U - uskallus (vågande) att säga och prata sina känslor ut till konkret form.
A - att solen skiner ute och till mitt sinne.
Imorgon ska det sola igen, hoppas att bokstaven A blir verklighet. :) //