"Sometimes I cannot take this place. Sometimes it's my life I can't taste. Sometimes I cannot feel my face. You'll never see me fall from grace." -Korn-

 

 

Ystävät, kaverit, vänner, friends, kamut, hyvänpäiväntutut, te joita en edes kunnolla tunne.

 

Niin paljon kuin mie olen teiltä saanut, yhtä paljon olen koettanut teille antaa takaisin. Olen koettanut olla tukena kun olette menettäneet jotakin, pettyneet johonkin tai vain olleet muuten allapäin. Koettanut ymmärtää kun ette halua tulla häirityksi, tai kun haluatte sulkea vain kaiken ympäriltänne pois. Olen koettanut keksiä teidän kanssanne ratkaisuja niin parisuhdeongelmiin kuin koulutehtäviin, tavallisiin arkipäivän asioihin ja pienempiin tai suurempiin draamoihin. On ollut ilo ja kunnia päästä monen ihmisen luottamaksi, ja pitää salaisuuksia - suurempia tai pienempiä. Harva kuitenkin tällaista kunniatehtävää pääsee toteuttamaan - ainakaan niin monen ihmisen kanssa kuin mitä mie olen saanut tehdä.

 

Vielä lisäksi - miulla on kaikki hyvin. Mitään suurta draamaa ei ole tapahtunut, miulla menee tällä hetkellä yleisestiottaen hyvin ja kaikki on ok (kaikista tärkeintä - mie olen onnellinen!), mutta silti nyt tämä terapia-terapeutti-psykologi haluaa vähän höllätä. Mie olen ollut itekseni niin pitkään, että eihän miun elämän tarvinnut pyöriä kuin vain oman itseni ja toki muiden ympärillä - ei siinä ollut sisältöä niin paljoa etten olisi voinut ihan hyvin olla kuuntelemassa ja tukemassa jokaista tarpeen mukaan. Tai kertomassa missä luokassa mikäkin tunti pidetään. Mutta nyt miun elämässä on tapahtunut muutoksia, ja mie huomaan eläväni samalla lailla kuin silloin eläessäni yksin. Se ei ole toimivaa, enkä mie koe että se olisi miulle mitenkään helppoa. Siksipä sanoudun lähteväni omalle lomalle, edes henkiselle sellaiselle koska vuoden alusta pitäen en ole sanaa loma oikein kuullut. Tämä on tietysti osittain myös oma valintani, mutta tiedänpähän että en tee sitä samaa ainakaan hetkeen (ellei ole pakko).

 

Loppukuukauden ajan mie toivon kuulevani teiltä privaattiviesteissä, tekstareissa, Kikissä, WhatsAppissa, ihan missä vaan - jopa kasvotusten positiivisia ja mukavia juttuja mitä teille on tapahtunut. Mie jos kuka uskallan sanoa, että tiedän millaista on jäädä muhimaan vain niihin negatiivisiin ajatuksiin, ja unohtaa edes ne pienet, postiiviset jutut siun ympärillä. :) Niiden pienten postiivisten juttujen pariin on niin vaikea päästä uudestaan kiinni, että en toivo kenenkään kadottavan niistä yhtäkään. Keskittykää siis positiivisuuteen, muistakaa että loppujen lopuksi teillä on kaikki hyvin, ja teillä ei ole mitään hävittävää. :)

 

Syyskuun loppuun mennessä saan itselleni kerättyä taas uutta energiaa ja ladattua henkisiä akkujani, sitten voinkin taas aukaista "terapiapuljun" ja keskittyä syvällisempiinkin asioihin vaikka teekupin äärellä. :) Tämä ei nyt sitten tarkoita että yhtään negatiivista asiaa ei korviini saisi tulla - tietoisesti itse olen aikoinaan  ottanut tämän kuuntelijan roolin, ja siksi tämä tekstikin on kirjoitettu. Jos sinulla ei oikeasti ole ketään kuka kuuntelee, olen täällä.

 

MVH Elina